Huomasin kuinka ajattelutapani " Liikenteessä kävelijä on etusijalla, jota muut väistävät, ja autoilijat väistävät kaikkia." ei päde olleenkaan täällä. Joten pysyäkseni hengissä minun on pakko yrittää päästä pois tavasta kävellä suoraan tien yli luottaen, että muut väistävät. Sillä täällä autoilijat menevät milloin huvittaa ja mistä huvittaa, lisäksi liikenteessä on mukana myös karmivia, äänettämiä sähköskoottereita ja -pyöriä, joita on myös varottava. On hullua kuinka voi saada koko neli- ja viisihenkisen perheen mahdutettua yhden skootterin kyytiin ( eikä kenelläkään tietenkään ole kypäriä) ja kuinka poliisitkaan eivät käytä turvavöitä autossa. En tiedä riittäkö edes vuosi siihen että totun tähän hulluun liikenteeseen ja ratin taakse minua ei kyllä saa.
Mutta ruoka (ja melkein kaikki muukin :)) on todella hyvää ja todella halpaa, vaikka olenkin joutunut vain kerran itse maksamaan ( iso nuudeliannos ravintolassa 2 euroa). Joten jos rakastaa kaupunki elämää ja shoppailua tämä on aivan huippupaikka.
Lauantain aloitin opettelemalla kiinalaisia tapoja ja muita käytännön asioita, tämän jälkeen lähdettiin testamaan opittua käytännössä. Kävimme Taivaallisen rauhan aukiolla ja Kielletyn kaupungin portilla (oli jo mennyt kiinni), pitää varmaan käydä joskus uudestaan Pekingissä niin näkee muutkin nähtävyydet. Sain kokea kuinka länsimaalaiset ovat kuin mystisiä eläimiä eläintarhassa täällä, sillä ei kestänyt pitkään kunnes minut riuhtaistiin suoranaisesti valokuvaan jonkin kiinalaisen kanssa, koko päivän myös sivusilmällä huomasin olen jatkuvasti kuvauttavana.
Illemmalla menimme järjestön edustajan, hänen tyttärensä, saksalaisen ystävättären ja hänen tyttärensä kanssa viettämään iltaa. Kävimme syömässä (näin kahden viikon jälkeen voin sanoa että tuon illan ruoka oli kaikkein parasta : sweet ja spicy kanaa cashew-pähkinöiden kera)ja vietimme leppoisaa ( niin leppoisaa kun Pekingin kokoisessa suurkaupungissa voi) iltaa polkuveneillen joessa. Kello olikin jo 12 kun pääsin hotellille nukkumaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa perheen tapaaminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti