Yhdeksän tunnin jälkeen lähtee lento Kiinaan ja nyt kun pysähtyy miettimään, mitä kaikkea on tapahtunut ennen tätä, on ihmeellistä kuinka paljon on saanut aikaiseksi niin vähässä ajassa.
Kaikki alkoi kesän alussa, kun kuulin että kaverini on lähdössä Amerikkaan aupairiksi. " Vähänkö siistiä, miksen minäkin lähtisi). Pyörittelin ajatusta innostuen koko enemmän, kuitenkin olin hakemassa ammattikorkeisiin enkä ollut vielä varma olinko päässyt sisälle. Kesäkuun lopussa perustin ensimmäisen profiilin greataupairiin. Olin päättänyt haluan Aasiaan, sillä Amerikka ei vain ole minun juttuni ja Eurooppa liian lähellä. Australiaa pidin hätävaihtoehtona jollei Aasiasta löydy.
Löysin heti aivan unelmaperheen ja luulin todellakin, että riittää jos pistää yhden perheen suosikiksi. Tietenkään se ei toiminut noin ja aloin etsimään lisää perheitä ja tekemään lisää profiileja eri sivuille. Kutsuja tuli perheiltä mutta ne eivät tuntuneet oikeilta minulle.
Elokuun alussa alkoi sitten kunnolla tapahtumaan. Sain sähköpostin yhdestä kiinalaisesta aupair-järjestöstä mutta juuri sillä hetkellä olin eräs perhe kiinnostunut minusta, joka vaikutti todella mukavalta. Vastasin, että otan yhteyttä jos tämä perhe ei nappaa. Olin mökillä, kun järjestimme skype-keskustelun perheen kanssa, kun paljastuikin että perhe olikin erään toisen järjstön alla joten puhuinkin yllättäen järjestön edustajan kanssa.
Viikkoon ei kuulunut mitään mutta sitten järjestön toinen edustaja otti yhteyttä ja kertoi, että toinen perhe oli todella kiinnostunut minusta. Olin ensin hiukan varovainen sillä olin kuvitellut, että hoitaisin hiukan pienempiä lapsia ja tämän perheen lapset olivat jo 10-11 vuotiaita. Järjestön edustaja selitti, että isompien lasten kanssa pääsee helpommin kokemaan asioita. Ymmärrettyä tämän innostuin kovasti ja hyväksyin perheen.
Sitten alkoikin hälinä, piti hankkia rokotukset ( olen matkustellut todella vähän ulkomailla, joten miulla ei ollut vielä mitään matkarokotteita, ja olin hieman myöhässä hankkimassa niitä), järjestön lähettämiin dokumentteihin piti löytää kirjoittajat (ei sukulaisen kirjoittama personallisuuden kuvaus), viisumi piti hankkia (tämä olikin yksi vaikeimmista, ja kirjoitan siitä joskus ihan oman päivityksetn) ja piti miettiä ja hankkia kaikki sellainen mitä vuoden aikana tulee tarvitsemaan ja mitä ei voi hankkia kiinasta.
Nyt sitten melkein kaikki on saatu hoideltua. Vielä on viimeinen rokotuskerta ennen lentoa mutta sitten onkin pitkään odotetun lennon aika.
Voi Kaisa,siellä kaukana.Toivotaan että tulevat kuukaudet ovat anoisia ja iloisia sinulle.
VastaaPoista