Kuin hyppäys suoraan elokuvaan

Sunnuntai, H-hetki. 
Vihdoinkin tapaisin perheen, jonka kanssa viettäisin tulevan vuoden. Mutta tietenkin perhe oli myöhässä. Odottaminen oli yhtä tuskaa, jännitys tiheentyi eikä yli 30 asteen helle yhtään auttanut asiaa.Kun he vihdoin saapuivat, kaikki alkoi tapahtumaan kuin pikakelauksella. Perheen isä ja nanny tulivat, vaihdettiin pari sanaa järjestön edustajan kanssa  ja sitten lähdettiin.

Pian huomasin istuvani suuren ja hienon ravintolan pöydän ääressä ympärilläni kymmenkunta pukumiestä, itselläni oli tietenkin helteen takia päällä urheilupaita ja polvihousut. Kukaan ei osannut puhua kunnolla englantia ja edellisenä päivänä opitut kiinalaiset pöytätavat haihtuivat nopeasti unohduksiin, joten ei voinut muuta kuin parhaansa mukaan seurata  muita ja matkia. Tietenkin myös tikuilla syömisen taito hävisi jonnekin.

Aivan kuin ei olisi jo tarpeeksi tukala olo  minut vedettiin laulamaan myös karaokea, Celine Dionin Titanic kappaletta. Jostakin kummasta syystä kaikki kiinalaiset ovat aivan mahtavia laulajia , joten kaikki jotka tuntevat minut ja minun ei niin hyvän lauluääneni ymmärtävät tilanteen koomisuuden ja minun ahdingon. Ilta tuntui matelevan tuskallisen hitaasti mutta lopulta päästiin nukkumaan viiden tähden hotelliin ja odottamaan seuraavaa päivää, jolloin mentäisiin kiertelee Pekingiä.

Kuitenkin seuraavana päivänä löysin vastoin kaikkien lupausten itseni taas samojen pukumiesten seurasta. Siinä taas istuttiin hymyillen kankeasti, kunnes illemmalla lähdettiin jo kohti Xinxiangia, tulevaa asuinkaupunkia.

Ajomatka Xinxiangiin oli elämäni pelottavin kyyti missä olen koskaan ollut, sain pelätä oikeasti henkeni puolesta. Isäntäperheeni isä näin hienosti sanottua ei ole mikään kaikkein turvallisin kuski. Ymmärsin sen verran liikennemerkeistä että yleisrajoite 120 km/h, mutta meidän auton mittari oli uhkaavan lähellä kahtasataa. Alkoi myös jo pikku hiljaa synkkenemään ja muuta liikennettä oli myös aika paljon, joten siellä me poukkoilimme noin 6 tuntia.

Päästyämme vihdoin (ja elävänä) Xinxiangiin olin aivan puhki, en tahtonut muuta kuin vain päästä jo nukkumaan. Kuitenkin suuntasimme suureen ostoskeskukseen, sillä isäntäperhe tahtoi ostaa minulle kaikkea mitä sattuisin tarvitsemaan. Sain kuitenkin pienien kielimuuri hankaluuksien jälkeen vakuutettua heidät, että minulla olisi vähäksi aikaa kaikki tarvittava eikä asialla ole kiire ( tahdoin vain nukkumaan). Menimme kuitenkin vielä syömään, jonka jälkeen suuntasimme Nannyn talolle, jossa viettäisin jonkin aikaa ennen kuin pääsisin näkemään lapset ja aloittamaan työni.

Isä, mie, nannyn isä ja nanny (nannyn äiti piilottelee nannyn takana.).