Yhtäkkiä viisi viikkoa olikin jo vilahtanut Hong Kongissa

Nyt kun työt ovat oikeasti alkaneet, on blogin päivittämisestä tullut vaikeampaa ( alkujaan otsikossa luki kolme viikkoa ja sitten neljä :P). Päivät menevät nopeasti lasten kanssa touhuten ja vapaa-ajoilla sitä usein joko seikkailee tai lepäilee kunnolla, mutta yritän parhaani mukaan päivitellä blogia.

 Yleensä päivät menevät aika samanlaisen kaavan mukaan, mutta erikoisuuksiakin mahtuu. 

1.Hyväntekeväisyyttä

Perheen äiti oli syksyn mittaan keräillyt perheiltä lasten vanhoja vaatteita ja leluja, jotka me sitten eräänä aamuna lajittelimme isoihin pahvilaatikoihin. Tarkoituksena oli lähettää ne Filippiinissä olevaan päiväkotiin, ala-asteelle, jollekin vastasyntyneiden keskukselle ja traumatisoituneiden lasten keskukselle. Oli todella hienoa päästä auttamaan tässä asiassa, tavarat pääsivät sinne missä niitä oikeasti tarvitaan ja arvostetaan.

Lajittelu vauhdissa

2. Elämäni ensimmäinen kunnon  konsertti

Elämäni aikana olen käynyt kahdessa konsertissa, jotka molemmat ovat olleet lastenkonsertteja. Varhaisaikuisuuden konserttomuus on johtunut siitä, että suosikkibändini ovat joko jo kuolleita tai he ovat kotoa täältä Aasiasta ( eivät tod. koskaan tule keikalle pienehen Suomehemme).

Tiesin, että suosikkibändini on maailmankiertueella, mutta ajattelin aluksi etteivät he tule Hong Kongiin tai että olisivat jo käyneet täällä. Eräänä iltana aloin kuitenkin huvikseni tutkimaan asiaa ja paljastui, että heillä olisi keikkoja Hong Kongissa parin viikon kuluttua. Ai että sitä riemua Bändin levyjä (tai mitään muitakaan fanituotteita ) ei pysty Suomessa hankkimaan ja enään he eivät olisi vain "hahmoja" tietokoneen ruudussa vain ihan oikeita ihmisiä. Tietenkin liput oli jo myyty loppuun elokuussa (tunnissa), mutta tälläkin kertaa facebook pelasti. Sain hankittua liput erään malasialaisen tytön kanssa, sillä molemmat huomasimme, että on helpompi ostaa kaksi lippua kerralla ja tietenkihän on hauskempaa mennä konserttiin seuran kanssa.

Konserttipäivänä otimme sitten junan kohti konserttirakennusta AsiaExpoota ja saavuttuamme alkoi kutkuttava konsertin alkamisodotus muiden 9 9999 fanin kanssa. Mutta voi sitä adrenaliiniryöppyä, mikä iski  konsertin aloitettua. Koko kahden ja puolen tunnin konsertin ajan hypin, lauloin ja "hakkasin" käsiä musiikin tahtiin. Sillä seurauksin, että loppujen lopuksi ääni oli maassa, korvat tukossa, käsissä rakkoja, ja varpaat muussina. Mutta mahtavaa oli ollut. En koskaan unohda sitä, vaikka se näin jälkikäteen tuntuukin aivan unelta

Valot sammuivat ja H-hetki alkoi lähestymään

Kokemusta mahtavoitti vielä se että paikat olivat aivan mahtavat myös

3. Puistoilua / Shoppailua

Pikku hiljaa on Hong Kong alkanut aukeamaan ja olen päässyt huomamaan sen monikirjavaisuutta (tietenkin huomioon ottaen Hong Kongin suurus niin tavallaan olen vasta hiukan raapaissut pintaan). Ostoskeskukset, jotka ovat täynnä huippukalliita merkkituotteita, eivät ole kauheasti vedonneet minuun vaan huomaan paremmin viihtyväni Hong Kongin eri marketti alueilla , joissa hinnat ovat paljon halvemmat( näitä markettialueita on paljon. Tällä hetkellä olen vasta kunnolla käynyt kahdessa, mutta tavoitteenani on tietenkin käydä kaikki läpi tämän vuoden aikana). Markettien tunnelma tuo paremmin Hong Kongin alkuperäisen luonteen esille kalamyyjineen, värikkäineen kojuineen ja meluineen.
Tietenkin riskit ovat näillä alueilla suuremmat, sillä yleensä vaatteita ei voi sovittaa ja kannattaa kunnolla tarkistaa tavaran kunto ennen ostosta, mutta aarteita voi näistä sattua löytämään. Mutta näin aamuvirkkuna mainitsen Hong Kongin huonona puolena sen, että melkein kaikki paikat ( ostoskeskukset,marketit...kaikki)  aukeavat kymmeneltä. Varsinkin kun arkipäivisin työt alkavat puol kaksitoista niin shoppailu on aina jätettävä viikonloppuun.

Puistot ovat upeita Hong Kongissa. Pilvenpiirtäjien keskellä löytyy kunnon viherpuistoja, joihin  pääsee lepäilemään, katselemaan eläimiä ja lintuja.  Melkein unohtaa vieressä pauhuvan suurkaupungin vilskeen.

Stanley-market

Manner-Hong Kongiin lautalla

Vauhdikasta alkua ja tutustumista aivan uuteen ympäristöön

Vaikka olenkin vielä teoriassa Kiinassa sain jo heti lentokentältä lähdettyäni huomata, että Hong Kong eroaa täysin manner-Kiinasta: liikenne on toispuoleista, länsimaalaisia ihmisiä on enemmän, keskusta on kuin suoraan elokuvista ( valitettavasti olen nähnyt näin suuria kaupunkeja vain elokuvissa, joten oli aika pieni olo kun menimme keskustan läpi), ja meren läheisyyskin on antanut omat lisänsä Hong Kongin luontoon.

Vaikka viikonloput ovatkin miulle vapaita, on vaikeaa olla leikkimättä poikien kanssa. Saapumispäivänäni melkein heti ovesta saavuttuani alkoivat Brio-juna leikit, olin samalla tasolla poikien kanssa. Puolet perheestä olivat flunssassa, joten ensimmäinen viikko oli erittäin intensiivinen sillä nuorimmainen jäi aamuisin kotiin minun hoidettavaksi ( normaalisti pojat ovat päiväkodissa 3 tuntia aamulla, jolloin minulla on vapaata). Mutta oikeastaan näin oli hyvä, sillä niin pääsin paremmin tutustumaan poikiin ja he tottuivat minuun paremmin. Ja aika on mennyt todella nopeasti. Yhtäkkiä oli jo kaksi viikkoa mennyt ja joulukuukin alkanut. 

Ympäristö on aivan upea. Asuinalueeni on yksi Hong Kongin kalleimmista ja täällä on pelkästään länsimaalaisia, joten välillä tuntuu enemmänkin, että olen jossain välimeren maassa. Mutta maisemat ovat aivan mahtavia ja kunhan ajan myötä uskallan lähteä enemmän seikkailemaan Hong Kongiin niin tiedän, että tästä on tulossa aivan mahtava vuosi. Perhe on todella mukava ja on kyllä huomattavasti kivempaa kun pystyy kommunikoimaankin heidän kanssa. Tämä asuinalue on ennen muinoin ollut hotelli, joten täällä on kunnon luksus uima-altaat, kuntosalit ja suomalainen sähköSAUNA vapaassa käytössä. Nyt saan manner-Kiinan ajan löysäilyt urheiltua pois :) Ja olen pikku hiljaa saamassa myös ystäviä täältä, joten päivä päivältä on mukavampaa.

Ei ole pahat näkymät makuuhuoneen ikkunasta

Meidän talossa on reikä, kuulema lohikäärmeitä
varten. En oo vielä itse nähnyt niitä

Pitkä matka kastella kukkia

Saa nähdä miten pitkää kestää ennen
kuin totun tähän toispuoleiseen liikenteeseen.

Hoidokkini ^^

Alakerran ostoskatu 

Rannalla 

"Tyrskyjä"

Maiseman vaihtoa

Uuden (ja hyvän) perheen löytäminen puolessatoista viikossa on teoriassa melkein mahdotonta, mutta niin kuin jo edellisessä päivityksessä mainitsin ylitin mahdottomuuden ja löysin perheen. Mutta helppoa se ei ollut. Päivittelin kaikki aupair profiilini aupair-sivustoilla, lisäilin etsintäviestejä melkein kaikkialle ja toivoin vain parasta, sillä tiesin että aäästäisin suuren määrän rahaa, jos pääsisin suoraan jatkamaan seuraavaan perheeseen. Joten halu oli kova.

Niin kuin usein nykymaailmassa apu hätääni löytyi facebookista. Olin laittanut viestin uuden perheen löytämisestä usealle au pair yhteisön sivustoille ja eräänä päivänä eräs mukava suomalainen au pair laittoi linkin suomalais-espanjalaisesta perheestä . Aluksi olin hiukan varovainen, sillä olin ajatellut, että olisi hauskaa vaihtaa tässä samalla kunnolla ihan maata, kuten Koreaan tai Japaniin. Mutta huomasin, että perhe oli täydellinen minulle, sillä lapset olivat mukavan ikäisiä , 4- ja 2-vuotiaita, ja he pitävät samoista asioista kuin minä. Kuitenkin minulla oli ongelmia saada yhteyttä perheeseen mutta jälleen kerran facebookissa eräs au pair lupasi laittaa viestiä perheelle puolestani. Siinä sitten kolme päivää viestiteltiin ja skypeiltiin perheen kanssa, ja pesti tuli saatua.

Lentolipun hankkiminen oli sitten myös yksi kunnon hermojaraasta tehtävä. Tilasin liput ebookersilta. Ensimmäisellä yrityksellä en saanut varmennusviestiä, vaikka rahat tililtä oli mennyt. Joten piti pyytää äitiä soittamaan asiakaspalveluun. Ajattelin, että jos itse soitan siellä vastaa joku kiinalainen herra, joten ajatus ei kauheasti innostanut. Asiakaspalvelusta sanottiin, että tilaukseeni on tullut jokin ongelma ja käskivät tilata uuden. Aamukuudelta aloin sitten tilaamaan uutta lippua, mutta tällä kertaa netti petti kesken ostoksen. Kolmannella yrityksellä kaikki menikin sitten hyvin, mutta seuraavana päivänä sähköpostissani oli kaksi lentolippua. Ei siinä sitten kun uudestaan soittelemaan asiakaspalveluun.

Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, lennolla ei ollut mitään ongelmia ( mitä nyt ylipainoinen kassi, mutta kiinalainenperhe oli luvannut huolehtia sen, sillä hehän sen änkesivät täyteen tuliaisia, ja mitä nyt hiukan harhailua Hong Kongin lentokentällä).  Yllättävän nopeasti huomasin jo istuvani taksissa kohti nykyistä perhettäni.

Ylä ja alamäkeä

Tunteellisesti nämä kaksi kuukautta ovat olleet varsinaista ylä ja alamäkeä. Viimeviikolla sitten olin tunteellisesti sen verran rasittunut, että päätin ottaa asiat kunnolla hoitoon.

Suomessa sitä ei ymmärtänyt kuinka suuri asia voi kielimuuri olla, sitä vain aatteli että kyllä sitä kehokielellä selviytyy mutta kun oikeasti asuu 24/7 perheessä, jossa kukaan ei osaa kunnolla puhua englantia niin kyllä olisi ollut ihme jos vaikeuksia ei olisi alkanut ilmaantua. Sitä tuntee itsensä eristetyksi eikä kunnolla pääsee sisälle perheeseen, vaikka perhe olisikin kuinka mukava tahansa

Asiaa pahensi myös se, että perheestä ilmoitetut asiat eivät pitäneet loppujen lopuksi paikkaansa, joten olimme ihmisinä täysin erilaisia ja sovittu työaikataulu ei pitänyt ollenkaan paikkaansa, myös perheen ilmapiiri ei ollut niitä parhaimpia. Ja vaikka kuinka yritin keksiä erilaista ohjelmaa lapsille ei se koskaan tuntunut mielyttävän heitä.

Aluksi ajattelin, että kyllä se ajan myötä helpottaa, mutta kun aikaa oli kulunut ja päivät kuluivat suurimmaksi osaksi yksin oleskellen makuuhuoneessa myös lapsien alku innostuksen laannuttua ja teiniangstin päästyä paremmin esille niin päätin, että en halua viettää ainoata au pair vuottani tällä tavalla. Vihdoinkin ekaa kertaa elämässäni päätin laittaa oman mielihyväni toisten edelle.

Lähetin sitten viestiä organisaatiolle. Aluksi he eivät ymmärtäneet ongelmani suuruutta mutta pitkän skype keskustelun jälkeen sain vihdoinkin kunnolla selitetyksi, että olen valmis vaihtamaan perhettä ja mieluummin etsin perheen yksin, sillä tiesin että organisaation kaikki perheet olivat kiinalaisia, ja tällä kertaa halusin pitää huolen että pystyn kunnolla kommunikoimaan perheen kanssa.Aloin heti jo valmiiksi etsiä uutta perhettä vaikka en ollut vielä saanut vastausta perheeltä, sillä tiesin, että uuden löytäminen voi kestää kauankin.

Kun perhe sitten lopulta vastasi, he sanoivat etteivät halua päästää minua lähtemään sillä he olivat tykästyneet minuun niin kovin. Olin aivan pulassa, sillä jo asian ilmoittaminen oli ollut erittäin vaikeaa minulle, sillä tiesin sen satuttavan perhettä ja nyt he halusivat pitää minut. Ja kun ongelma ei ollut itse perheessä, sillä he olivat mukavia minulle, mutta kielimuuri ja persoonallisuuserot olivat vain liian suuret. Yritin vielä pistää ongelmien syvimpiä selityksiä organisaatiolle, mutta perhe vieläkin halusi minun miettivän asiaa uudestaan. Olin aivan sanaton.

Parin päivän kuluttua sitten tulikin sähköposti, mikä ilmoitti, että perhe on päättänyt sittenkin päästää minut lähtemään ja he vievät minut Pekingiin 19. päivä. En koskaan saanut tietää mikä sai heidät muuttamaan mielipiteensä mutta olin helpottunut, sillä nyt viikon kestänyt jännitys laukesi ja pääsin kunnolla suunnittelemaan tulevaa. Myönnän että mahdollisuudet löytää uusi perhe puolessatoista viikossa on aika hankalaa, mutta tänään minulla oli skype keskustelu suomalais-espanjalaisen perheen kanssa Hong kongista ja suurella todennäköisyydellä seikkailuni Kiinassa tulee jatkumaan :)

Tietenkin jään kaipaamaan opettajiani ja ystäviäni täällä, ja perhe tulee aina säilymään muistoissani, mutta nokka kohti vain uusia seikkailua. Ei se elämä muuten jännittävää olisi.
  

Kaifeng ja krysanteenimessut

Lauantai aamuna kello kahdeksan , minä , korealaiset opiskelijat ja Ting-Laoshi , lähdimme luokkaretkelle naapurikaupunkiin Kaifengiin krysanteenejä katsomaan.

Kaifeng on yksi muinaisen Kiinan pääkaupungeista, josta Kiinaa hallittiin Pohjoisen Song-dynastian aikana vuosina 960–1127. Vaikka kyse oli naapurikaupungista, kesti ajomatka sinne melkein kolme tuntia, mutta se meni kuitenkin nopeasti yöunia jatkaen

 Ensimmäisenä kohteenamme oli lohikäärme paviljonki. Auringon noustessa lämpötila muuttui nopeasti helteiseksi, joten aamuviileellä puetut hupparit jouduttiin heittämään melkein heti reppuihin. Ihmisiä oli todella paljon, joten täysin siemauksin ei maisemista päässyt nauttimaan sillä piti kulkea väenpaljouden mukana. Itse en osannut niin paljon nauttia krysanteeneistä, enemmän maisemat ja rakennukset olivat ne, jotka jäivät matkasta mieleen.

Paviljongin jälkeen menimme lounaalle syömään Kaifengin kuuluisia baozeja. Baozi on kiinalainen höyrytetty lihalla tai kasviksilla täytetty taikinanyytti, jotka parhaimmillaan ovat ihan meheviä ja suussasulavia. Niitä saa myös täällä xinxiangiassa ja niistä on tullut näiden kahden kuukauden aikana  suosikkiruokaani, varsinkin lihalla täytetyt ovat aivan ihanan makuisia. 

Ahdettuamme itseemme aivan liian paljon ruokaa,  lähdimme seuraavaan kohteeseemme Vuosituhannen kaupunkipuistoon, joka tunnetaan myös Qingming Riverside Landscape Gardenina. Paikka oli yksi suuri turistirysäpaikka. Ideana oli varmaan että turistit pääsisivät kokemaan Song-dynastian aikaista elämää, mutta kun melkein kaikki  mahdollinen oli muutettu matkamuistomyymälöiksi tai muuten kaupalliseksi itsemyymiseksi niin en ainenkaan itse kokenut, että olisin siirtynyt mitenkään ajassa taaksepäin. Tietenkin kaikilla puiston työntekijöillä oli historialliset vaatteet päällä ja myymälät olivat vanhoja rakennuksia, mutta ei se auttanut asiaa

Lohikäärme paviljonki

zhù ni shengri kuài lè...

Netti ongelmat vainoavat miuta yhtä ahneesti täällä  kuin Suomessakin. Juuri kun luulin saaneni blogin ajan tasalle niin tientenkin netti katkes viikoks, joten taas ollaan pari viikkoa jälessä. Onneks mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, joten tästä päivityksestä tuleekin kuvapäivitys. Seuraava päivitys on taas normaali turistipäivitys

Tytön synttärit olivat kolme päivää
ennen minun, joten se viikko olikin yhtä
kakkujen syömistä.

Ei ole kyllä moneen vuoteen tullut piirrettyä
tällä tyylillä, mutta tyttö tilas niin pitihän
toive toteuttaa,
Lo Show = Kiinalainen Antti Tuisku

Korealaiset opiskelijat <3

Synttäriaamunani löysin kirjeen tytöltä. <3

Synttäriviikollani koulussa oli urheiluviikko,
tuntien sijaan sai valita mitä meni pelamaan.
Köyden veto ei ollut miun juttu,
hyvä etten lentänyt nurin

Miulle kakkua hakemassa.

Alussa koiria oli kaksi,
mutta viikon jälkeen toinen hävisi jonnekin.
Toto jäi kotiin

Käynti kampaajalla ei ihan mennyt niinkuin odotin,
Pottakampaus -_-

Loma ? Hiking ?

Odotin lomaviikkoa innolla, vihdoinkin pääsisin kunnolla olemaan lasten kanssa ja perhe tykkää matkustelusta niin odotukseni olivat ylhäällä. Kuitenkin paljastui, että kiinalaisten loma ei täysin toimi samalla tavalla kuin meillä. Lapset kävivät vieläkin koulussa ( huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, mutta kuitenkin). Lomaodotukseni näyttivät murenevan pikkuhiljaa.

Pääsin kuitenkin olemaan lasten kanssa enemmän kuin edellisellä viikolla, vaikka suurimmaksi osaksi katsoimme Ipadista tv-sarjoja, mutta kerran sain tytön vietyä ulos pelaamaan mölkkyä kanssani ja tiistaina kävimme shoppailemassa. Illemmalla tyttö kertoikin odottamani uutiset: lähtisimme kahdeksi päiväksi vuoristoon hikingmaan ( oman käsitykseni mukaan hiking tarkoittaa vaeltamista, mutt ei se tainnut tytön mielestä ihan tarkoittaa sitä, ainenkin sillä perusteella mitän tuleman piti)

Keskiviikkona heräsimme aamu kuudelta ja aamutoimien jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti vuoristoa. Mukana olivat äiti, lapset ja suuri joukko perhetuttuja ( joiden seurassa nimeni muuttui kheisaksi ). Matkan varrella ei kyllä jäänyt epäselväksi mikä oli paikallinen elinkeino : Maissi. Pellot olivat pelkkää maissia ja ajellessamme kylien läpi kaduilla ei edes näkynyt asfalttia vain pelkkiä maissin tähkiä.

Pojat jatkoivat uniaan auton takakontissa

Kuva ei ollenkaa anna oikeutta todellisuudelle,
harmi kun en saanut paremaa kuvaa otettua

Keskiviikon vietimme jonkinlaisesssa vuoristo-kylässä, joka taisi kuulua armeijalle, sillä  siellä oli myös paljon armeija-porukkaa hommissa ( taas länsimaalaisena ihmeenä jouduin useampaa otteeseen kuvauksen kohteeksi). Pelasimme siellä infrapuna-sotaa. Olin tietenkin aivan pihalla mitä oli leikin juoni, sillä kukaan ei puhunut muutamaa sanaa enempää englantia, joten ainoa keino oli vain yrittää parhaansa mukaan seurata muita. Päivä oli erittäin kuuma joten pari tuntia pelattuamme maastoasuissa olin aivan märkä ja puhki, joten loppupäivä menikin tytön kanssa lepäillessä autossa. Illalla lähtimmekin toiselle vuorelle ja kuulema seuraavana päivänä olisi luvassa odottamaani hikingia.

Aina valmiina,
vaikkei oo hajuakaan mitä ton tapahtumassa.

Tietenkin vuoren nimi meni minulta täysin ohi , mutta siellä vihdoinkin pääsin kunnolla näkemään vuoristoista Kiinaa, jota olin odottanut kovasti. Lapissa samoilleenaani en kuitenkaan voi sanoa retkeä varsinaiseksi hikingiksi. Hotellimme oli lähellä, joten kannoimme mukanamme vain kameroita ja vesipulloja ja koko retki meni joko asfaltoitua tietä tai metallisia rappusia pitkin, joten reitti tuntui liian helpolta ja turmennellulta, oisin myös voinut kävellä pitempääkin. Maisemat olivat kuitenkin aivan mahtavia ja päivä oli aivan muutenkin upea.

Meet the Ji family :)

Sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein oikeeseen "kotiini" ja tapamaan loputkin perheen jäsenet. Ensikohtaaminen oli yhtä häslinkiä: tytär tyhjensi kaappiaan minun käyttööni ( nukun pari kuukautta tytön kanssa samassa huoneessa, kunnes muutamme suurempaan asuntoon), isä latelee käsiini kaiken maailman elektroniikka välineitä (mm. iphonen yhteydenpitoa varten), äiti etsii miulle sopivaa Louis Voutonin lompakkoa suuresta lompakko kasasta (luulivat varmaan ettei miulla oo lompakkoa) ja poika muuten vain häärii muiden mukana. 

Mutta päästyämme syömään ja annettuani tuliaiset ( Salmiakista ei pidetty, vaikka rohkeasti lapset sitä maistoivat, mutta angry birds karkit, muumi-keksit, Kunnaksen xylitolipastellit, geisha sukklaa ja Tatun ja Paten Suomi-kirja tekivät hyvin kauppansa) tilanne alkoi pikku hiljaa rauhoittua, mutta kello olikin jo siihen mennessä niin paljon että oli jo aika mennä nukkumaan. Nukahdin innolla odottaen huomista.

Lähikadulla

Kuitenkin viikko meni nopeasti seuraten melkein samoja kuvioita kuin edellisellä viikkolla. Ainoana poikkeuksena olivat äidin kanssa käynti kynsi- ja jalkahoidossa ja keskiviikko iltana koulussa pidetty hienompi päivälliskutsu, jossa tutuistuin muutamaan korealaiseen opiskelijaan :) . Lapset ovat koulussa noin aamu puol seitsemästä ilta puoleen kymmeneen, jonka jälkeen he tekevät vielä läksytkin, joten en päässyt olemaan paljon lasten kanssa ( itse olin jo aivan puhki kun lapset tulivat koulusta). 

Äidin kanssa syömässä korealaista.
kyllä meitä oli vain kaksi ihmistä syömässä,
eikä tuo määrä ole vielä mitään normaaliin verrattuna

Alkoi pikku hiljaa herätä kysymys mitä minä täällä oikein teen, sillä päätehtäväni oli olla lasten kanssa, mutta se näytti melkein mahdottomalta sillä näimme toisiamme vain tunnin verran päivässä. Muutenkin olo oli aika tyhjä sillä joka päivä jompi kumpi vanhemmista haki minut suoraan koulusta, jonka jälkeen menimme lounaalle ja loppupäivä menikin hönöttäen sisällä kotona, äidin nukkuessa neljän tunnin päiväuniaan. Kotitöitäkään en saanut tehdä. Mutta toivo eli sillä ensi viikolla olisi viikon pituinen loma, joten pääsisin vihdoinkin olemaan lasten kanssa.

Äidin kanssa katsomassa jonkinlaista paikallista esitystä.

Mutta kuinka väärässä minä olinkaan...

Getting into it

Seuraava viikko menikin kuluikin nopeasti, vaikken päässytkään vielä aloittamaan työtäni . Opin kuitenkin ottamaan asiat rennosti ja nauttimaan ajastani täällä. 

Maanantaina aloitin kiinan kielen opiskeluni, minkä voin sanoa olevan Tooodelllaa vaikeaa. Kaiken maailman asteiden hyppelyt ja kirjainten erilaiset ääntelyt tuottavat tottumattomalle äänihuulilleni mahanpuruja. Joudun myös itse opiskelemaan kiinalaiset merkit, sillä kuuntelu kurssin kirja on kirjoitettu pelkästään niillä, ihan niinkuin ääntelyn opettelussa ei olisi tarpeeksi haastetta. Luokallani on yksi kiinalainen rouva ( joka myöhemmin siirtyi ylemmän tason oppitunneille) ja japanilainen tyttö ( joka seuraavalla viikolla lähti kuukaudeksi kotiin Japaniin, joten saan kuukauden verran yksityisopetusta, ei ihan oo miun kuvitelmien mukaan, missä opettelisin suuremmassa luokassa ja saisin paljon uusia ystäviä). Onneksi opettajat ovat nuoria ja erittäin mukavia.

Kävimme myös vierailemassa Nannyn ja hänen tyttärensä päiväkodissa . Sain aiheutettua länsimaisella ulkonäölläni suuren hälinän niin lapsien kuin opettajien keskuudessa :). Tietenkin kun Xinxiangissa on yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa yhteensä niin päiväkodit ovat paljon suurempia täällä. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka eri tavalla täällä asiat hoidetaan, tietenkin pääosin oli samanlaista, mutta joidenkin pikku asioiden kanssa huomasin eroja.

<3

Keskiviikon shoppailureissu oli aivan oma seikkailunsa. Olin sanonut nannylle, että voisin käydä vähän shoppailemassa, sillä tarvitsisin kouluun vihkoja, ja jos jotain kivaa löytyy niin joitakin vaatteita myös. Olin ottanut aivan liian vähän kevyitä vaatteita mukaan. Nanny oli antanut ekalla viikolla joitain omia vaatteitaan minulle, mutta tyylimme ja kehomme olivat erilaiset joten halusin jotain itselleni sopivampaa.

 Lähdimme ensiksi nannyn kanssa kahdestaan suureen ostoskeskukseen. Nanny halusi ostaa minulle välttämättä uudet kengät ja laukun ( haglöfsin reppu ei varmaan ollut tarpeeksi hienostunut, eikä myöskään sandaalit). Nämä löydettyämme, ja huomattuani sen, etten pääse itse maksamaan mitään, isä liittyi joukkoomme. Lähdimme pienempään vaatekauppaan, joka myi suhkoht perusvaatteita. Itse pidän, että vaatteessa on jotain omaperäistä, niin en löytänyt mitään sellaista mitä olisin välttämättä halunnut. Hetken päästä päästä myyjä alkoi raahata minulle erilaisia vaateyhdistelmiä sovitettavaksi. Siinä sitä sitten oltiin: 30 asteen helteessä kokeilin useita erilaisia vaatekokonaisuuksia isä ja nannyn katsellessa penkeiltä ja odotellen hyväksyvää nyökkäystäni, kun itse seison peilin edessä myyjän asetelessa vaatteita paremmin. Vastoin suunnitelmieni melkein kaikki vaatteet olivat pitkiä (nannyn mukaan seuraava viikko on kylmä, mikä ei kyllä pitänyt paikkaansa) ja parin vaatteen sijasta loppusaldo oli pussillinen vaatteita ( yksi jopa sellainen johon olin kieltäytynyt, mutta nannyn ja isän mielestä näytin upealta). Lopuksi käivmme vielä hankkimassa vielä vihkon kaiken jo ostetun päälle.

Kengät, reppu, takki, farkut, neule, toppi, pitkähihanen, t-paita 
- ei ihan perinteisen ostosreissun saldo. 
Kuvasta vielä puuttuvat kahdet vihot ja lyihytäytekynä + lyihyjä

Kävimme myös pari kertaa nannyn ja hänen lapsen kanssa läheisessä puistossa, jossa oli huvipuisto laitteita. Ihme ja kumma mahani kesti laitteet :)

Nannyn perheen nanny mukana puistossa

Sadetakista huolimatta tukkijoki läpäisty märkänä

merry go round and round

:D

saippuakuplia ^^