Uuden (ja hyvän) perheen löytäminen puolessatoista viikossa on teoriassa melkein mahdotonta, mutta niin kuin jo edellisessä päivityksessä mainitsin ylitin mahdottomuuden ja löysin perheen. Mutta helppoa se ei ollut. Päivittelin kaikki aupair profiilini aupair-sivustoilla, lisäilin etsintäviestejä melkein kaikkialle ja toivoin vain parasta, sillä tiesin että aäästäisin suuren määrän rahaa, jos pääsisin suoraan jatkamaan seuraavaan perheeseen. Joten halu oli kova.
Niin kuin usein nykymaailmassa apu hätääni löytyi facebookista. Olin laittanut viestin uuden perheen löytämisestä usealle au pair yhteisön sivustoille ja eräänä päivänä eräs mukava suomalainen au pair laittoi linkin suomalais-espanjalaisesta perheestä . Aluksi olin hiukan varovainen, sillä olin ajatellut, että olisi hauskaa vaihtaa tässä samalla kunnolla ihan maata, kuten Koreaan tai Japaniin. Mutta huomasin, että perhe oli täydellinen minulle, sillä lapset olivat mukavan ikäisiä , 4- ja 2-vuotiaita, ja he pitävät samoista asioista kuin minä. Kuitenkin minulla oli ongelmia saada yhteyttä perheeseen mutta jälleen kerran facebookissa eräs au pair lupasi laittaa viestiä perheelle puolestani. Siinä sitten kolme päivää viestiteltiin ja skypeiltiin perheen kanssa, ja pesti tuli saatua.
Lentolipun hankkiminen oli sitten myös yksi kunnon hermojaraasta tehtävä. Tilasin liput ebookersilta. Ensimmäisellä yrityksellä en saanut varmennusviestiä, vaikka rahat tililtä oli mennyt. Joten piti pyytää äitiä soittamaan asiakaspalveluun. Ajattelin, että jos itse soitan siellä vastaa joku kiinalainen herra, joten ajatus ei kauheasti innostanut. Asiakaspalvelusta sanottiin, että tilaukseeni on tullut jokin ongelma ja käskivät tilata uuden. Aamukuudelta aloin sitten tilaamaan uutta lippua, mutta tällä kertaa netti petti kesken ostoksen. Kolmannella yrityksellä kaikki menikin sitten hyvin, mutta seuraavana päivänä sähköpostissani oli kaksi lentolippua. Ei siinä sitten kun uudestaan soittelemaan asiakaspalveluun.
Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, lennolla ei ollut mitään ongelmia ( mitä nyt ylipainoinen kassi, mutta kiinalainenperhe oli luvannut huolehtia sen, sillä hehän sen änkesivät täyteen tuliaisia, ja mitä nyt hiukan harhailua Hong Kongin lentokentällä). Yllättävän nopeasti huomasin jo istuvani taksissa kohti nykyistä perhettäni.
tässä nyt nähtiin, että kun oikein yrittää ja toivoo niin asiat järjestyvät oikein päin. ja se, ettei luovuta ensimmäisen ongelman ilmestyessä vaan jatkaa ja jatkaa siihen suuntaan kuin itse elämänsä haluaa menevän. ihanaa Kaisa, ja onnea uuteen vaiheeseen elämässäsi. HALI ja RUTISTUS sinulle.
VastaaPoista