Maiseman vaihtoa

Uuden (ja hyvän) perheen löytäminen puolessatoista viikossa on teoriassa melkein mahdotonta, mutta niin kuin jo edellisessä päivityksessä mainitsin ylitin mahdottomuuden ja löysin perheen. Mutta helppoa se ei ollut. Päivittelin kaikki aupair profiilini aupair-sivustoilla, lisäilin etsintäviestejä melkein kaikkialle ja toivoin vain parasta, sillä tiesin että aäästäisin suuren määrän rahaa, jos pääsisin suoraan jatkamaan seuraavaan perheeseen. Joten halu oli kova.

Niin kuin usein nykymaailmassa apu hätääni löytyi facebookista. Olin laittanut viestin uuden perheen löytämisestä usealle au pair yhteisön sivustoille ja eräänä päivänä eräs mukava suomalainen au pair laittoi linkin suomalais-espanjalaisesta perheestä . Aluksi olin hiukan varovainen, sillä olin ajatellut, että olisi hauskaa vaihtaa tässä samalla kunnolla ihan maata, kuten Koreaan tai Japaniin. Mutta huomasin, että perhe oli täydellinen minulle, sillä lapset olivat mukavan ikäisiä , 4- ja 2-vuotiaita, ja he pitävät samoista asioista kuin minä. Kuitenkin minulla oli ongelmia saada yhteyttä perheeseen mutta jälleen kerran facebookissa eräs au pair lupasi laittaa viestiä perheelle puolestani. Siinä sitten kolme päivää viestiteltiin ja skypeiltiin perheen kanssa, ja pesti tuli saatua.

Lentolipun hankkiminen oli sitten myös yksi kunnon hermojaraasta tehtävä. Tilasin liput ebookersilta. Ensimmäisellä yrityksellä en saanut varmennusviestiä, vaikka rahat tililtä oli mennyt. Joten piti pyytää äitiä soittamaan asiakaspalveluun. Ajattelin, että jos itse soitan siellä vastaa joku kiinalainen herra, joten ajatus ei kauheasti innostanut. Asiakaspalvelusta sanottiin, että tilaukseeni on tullut jokin ongelma ja käskivät tilata uuden. Aamukuudelta aloin sitten tilaamaan uutta lippua, mutta tällä kertaa netti petti kesken ostoksen. Kolmannella yrityksellä kaikki menikin sitten hyvin, mutta seuraavana päivänä sähköpostissani oli kaksi lentolippua. Ei siinä sitten kun uudestaan soittelemaan asiakaspalveluun.

Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin, lennolla ei ollut mitään ongelmia ( mitä nyt ylipainoinen kassi, mutta kiinalainenperhe oli luvannut huolehtia sen, sillä hehän sen änkesivät täyteen tuliaisia, ja mitä nyt hiukan harhailua Hong Kongin lentokentällä).  Yllättävän nopeasti huomasin jo istuvani taksissa kohti nykyistä perhettäni.

Ylä ja alamäkeä

Tunteellisesti nämä kaksi kuukautta ovat olleet varsinaista ylä ja alamäkeä. Viimeviikolla sitten olin tunteellisesti sen verran rasittunut, että päätin ottaa asiat kunnolla hoitoon.

Suomessa sitä ei ymmärtänyt kuinka suuri asia voi kielimuuri olla, sitä vain aatteli että kyllä sitä kehokielellä selviytyy mutta kun oikeasti asuu 24/7 perheessä, jossa kukaan ei osaa kunnolla puhua englantia niin kyllä olisi ollut ihme jos vaikeuksia ei olisi alkanut ilmaantua. Sitä tuntee itsensä eristetyksi eikä kunnolla pääsee sisälle perheeseen, vaikka perhe olisikin kuinka mukava tahansa

Asiaa pahensi myös se, että perheestä ilmoitetut asiat eivät pitäneet loppujen lopuksi paikkaansa, joten olimme ihmisinä täysin erilaisia ja sovittu työaikataulu ei pitänyt ollenkaan paikkaansa, myös perheen ilmapiiri ei ollut niitä parhaimpia. Ja vaikka kuinka yritin keksiä erilaista ohjelmaa lapsille ei se koskaan tuntunut mielyttävän heitä.

Aluksi ajattelin, että kyllä se ajan myötä helpottaa, mutta kun aikaa oli kulunut ja päivät kuluivat suurimmaksi osaksi yksin oleskellen makuuhuoneessa myös lapsien alku innostuksen laannuttua ja teiniangstin päästyä paremmin esille niin päätin, että en halua viettää ainoata au pair vuottani tällä tavalla. Vihdoinkin ekaa kertaa elämässäni päätin laittaa oman mielihyväni toisten edelle.

Lähetin sitten viestiä organisaatiolle. Aluksi he eivät ymmärtäneet ongelmani suuruutta mutta pitkän skype keskustelun jälkeen sain vihdoinkin kunnolla selitetyksi, että olen valmis vaihtamaan perhettä ja mieluummin etsin perheen yksin, sillä tiesin että organisaation kaikki perheet olivat kiinalaisia, ja tällä kertaa halusin pitää huolen että pystyn kunnolla kommunikoimaan perheen kanssa.Aloin heti jo valmiiksi etsiä uutta perhettä vaikka en ollut vielä saanut vastausta perheeltä, sillä tiesin, että uuden löytäminen voi kestää kauankin.

Kun perhe sitten lopulta vastasi, he sanoivat etteivät halua päästää minua lähtemään sillä he olivat tykästyneet minuun niin kovin. Olin aivan pulassa, sillä jo asian ilmoittaminen oli ollut erittäin vaikeaa minulle, sillä tiesin sen satuttavan perhettä ja nyt he halusivat pitää minut. Ja kun ongelma ei ollut itse perheessä, sillä he olivat mukavia minulle, mutta kielimuuri ja persoonallisuuserot olivat vain liian suuret. Yritin vielä pistää ongelmien syvimpiä selityksiä organisaatiolle, mutta perhe vieläkin halusi minun miettivän asiaa uudestaan. Olin aivan sanaton.

Parin päivän kuluttua sitten tulikin sähköposti, mikä ilmoitti, että perhe on päättänyt sittenkin päästää minut lähtemään ja he vievät minut Pekingiin 19. päivä. En koskaan saanut tietää mikä sai heidät muuttamaan mielipiteensä mutta olin helpottunut, sillä nyt viikon kestänyt jännitys laukesi ja pääsin kunnolla suunnittelemaan tulevaa. Myönnän että mahdollisuudet löytää uusi perhe puolessatoista viikossa on aika hankalaa, mutta tänään minulla oli skype keskustelu suomalais-espanjalaisen perheen kanssa Hong kongista ja suurella todennäköisyydellä seikkailuni Kiinassa tulee jatkumaan :)

Tietenkin jään kaipaamaan opettajiani ja ystäviäni täällä, ja perhe tulee aina säilymään muistoissani, mutta nokka kohti vain uusia seikkailua. Ei se elämä muuten jännittävää olisi.
  

Kaifeng ja krysanteenimessut

Lauantai aamuna kello kahdeksan , minä , korealaiset opiskelijat ja Ting-Laoshi , lähdimme luokkaretkelle naapurikaupunkiin Kaifengiin krysanteenejä katsomaan.

Kaifeng on yksi muinaisen Kiinan pääkaupungeista, josta Kiinaa hallittiin Pohjoisen Song-dynastian aikana vuosina 960–1127. Vaikka kyse oli naapurikaupungista, kesti ajomatka sinne melkein kolme tuntia, mutta se meni kuitenkin nopeasti yöunia jatkaen

 Ensimmäisenä kohteenamme oli lohikäärme paviljonki. Auringon noustessa lämpötila muuttui nopeasti helteiseksi, joten aamuviileellä puetut hupparit jouduttiin heittämään melkein heti reppuihin. Ihmisiä oli todella paljon, joten täysin siemauksin ei maisemista päässyt nauttimaan sillä piti kulkea väenpaljouden mukana. Itse en osannut niin paljon nauttia krysanteeneistä, enemmän maisemat ja rakennukset olivat ne, jotka jäivät matkasta mieleen.

Paviljongin jälkeen menimme lounaalle syömään Kaifengin kuuluisia baozeja. Baozi on kiinalainen höyrytetty lihalla tai kasviksilla täytetty taikinanyytti, jotka parhaimmillaan ovat ihan meheviä ja suussasulavia. Niitä saa myös täällä xinxiangiassa ja niistä on tullut näiden kahden kuukauden aikana  suosikkiruokaani, varsinkin lihalla täytetyt ovat aivan ihanan makuisia. 

Ahdettuamme itseemme aivan liian paljon ruokaa,  lähdimme seuraavaan kohteeseemme Vuosituhannen kaupunkipuistoon, joka tunnetaan myös Qingming Riverside Landscape Gardenina. Paikka oli yksi suuri turistirysäpaikka. Ideana oli varmaan että turistit pääsisivät kokemaan Song-dynastian aikaista elämää, mutta kun melkein kaikki  mahdollinen oli muutettu matkamuistomyymälöiksi tai muuten kaupalliseksi itsemyymiseksi niin en ainenkaan itse kokenut, että olisin siirtynyt mitenkään ajassa taaksepäin. Tietenkin kaikilla puiston työntekijöillä oli historialliset vaatteet päällä ja myymälät olivat vanhoja rakennuksia, mutta ei se auttanut asiaa

Lohikäärme paviljonki