keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Paluu Kiinaan päiväksi

Niin sitä suunnittelin, että toiseksi viisumi matkaksi lähtisin jonnekin kauemmaksi, kunnon lomamatkalle. Mutta kun paljastui että palaisin Suomeen piakkoin niin tuntui, että vietän mieluummin viimeiset vapaa-aikani Hong Kongissa kavereiden kanssa, sillä onhan tätä elämää vielä matkustella. Joten parhaimmaksi ratkaisuksi tuli lähteä vaelluskaverini kanssa päiväksi rajan toiselle puolelle Shenzheniin, Kiinaan.

Shenzeniin saa hankittua oman viiden päivän viisumin rajalta. joten eikun vaan aikaisin lauantai aamuna hyppy metroon ja rajalle. Kaverillani oli Hong Kongin henkilöllisyyskortti ja viiden vuoden viisumi Kiinan, joten jouduimme menemään eri reittejä päästyämme rajalle. Onneksi kuitenkin löysin vanhan australiaisen mummo pariskunnan joiden seuraan pääsin lyöttäytymään niin loppujen lopuksi koko paperiselvitys meni ongelmitta. Ja pian sitä oltiinkin jo takaisin Kiinassa. Kummallisinta oli, että ilma tuntui siellä raikkaamalta ja muutenkin kaikki oli puhtaampaa kuin Hong Kongissa.

Suunnitelmissamme oli mennä Splendid China & Chinese Folk Culture Village teemapuistoon, jonka jälkeen kävisimme käppäilemässä puistoissa ja kokeilemassa Shenzhenin ykkösturisti asiaa eli shoppailua, jos vain aikaa jäisi. Mutta sitä aikaa ei jäänyt. Aluksi hiukan harhailtuamme löysimme puistoon ja saimme huomata että puisto oli aivan massiivinen. Splendid China osio koostui minimoiduista Kiinan turistikohteista kuten Kielletystä kaupungista ja Kiinan muurista. Ja niin kuin nimikin sanoo Chinese Folk Culture Village koostui eri kiinalaisten alkuperäiskansojen kylistä. Kaiken tämän lisäksi kaikkialle oli ripoteltu erilaisia kiinalaisia esityksiä. Joten turistioppaassa sanottu mahdollinen kierto aika 2 tuntia venyi ainenkin meidän kohdalla 7 tuntiin.

Ainut huono puoli puistossa oli se, että ns. päätös esitys alkoi vasta puoli kahdeksalta. Periaatteessahan se ei ole myöhään mutta kun muut pienemmät esitykset loppuivat jo puoli kuuden aikoihin. Joten ongelmaksi tuli jäisimmekö odottelemaan esitystä ( jonka laadusta ei ollut varmaan tietoa, videopätkät eivät olleet niin hienoja ja olimme jo nähneet pari upeaa esitystä) vaiko menisimmekö hiukan kiertelemään ja katselemaan todellista Shenzheniä. Päätimme hiukan jahkailtuamma valita jälkimmäisen sillä emme tienneet miten pitkää rajalla menisi papereiden kanssa ja aloimme olemaan hiukan jo jaloista puhki.

Loppujen lopuksi kiertelimme vain nopeasti kaksi ostoskeskusta läpi ja lähdimme takaisin Hong Kongiin ilman mitään ongelmia. Kiina oli taas nähty ja matkailuinto uudestaan herätetty.






















perjantai 3. toukokuuta 2013

Apinoiden keskellä

Pakko sitä on apinoita mennä katsomaan kun ainoat kokemukset ovat Korkeasaaresta ja etenkin kun tässä tilanteessa apinat eivät ole häkissä vain aivan vapaana, hyökkäysvalmiudessa.

 Ennen apinoiden luokse menoa kävimme 10 000 buddhan luostarissa (pelkkää ylämäkeä) ja kiipesimme Neulamäelle ( vielä pahemmin ylämäkeä), joten itse paikalle pääsy tuntui erittäin hankalalta mutta oikeastaan sinne pääsee suoraan bussillakin, sitä nyt on vain aina tehtävä hankalimman kautta.

Koiriin tottuneena pystyn suurimmaksi osaksi aavistamaan mitä niillä pyörii päässä milloinkin mutta apinat olivat aivan eri luokkaa. Tuntui kuin he voisivat hyökätä kimppuun hetkenä minä hyvänsä ( kaikki varoittivat että he hyökkäävät jopa ruuan hajusta) mutta hiljalleen aloin tottua niihin ja huomasin etteivät hekään kauheasti välittäneet meistä ( mutta olen kiitollinen että vaelluskaverillani oli mukana vaelluskeppi, ihan vain varmuuden vuoksi). Mutta olivat ne söpöjä.

Samalla alueella pääsee myös "sukeltamaan" sodan aikaisten tunneleiden sisälle. Olimme varautuneet otsalampuilla joten pääsimme näppärästi kulkemaan tunnelisokkelikossa, mitä nyt itsellä suuntavaisto hävisi aivan kokonaan. 













keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Maksa niin pääset näkemään kukkia ja perhosia

Päätimme valokuvauskavereiden kanssa mennä kuvausretkelle Hong Kongin Wetland Parkiin. Itselläni ei ollut hajuakaan puistosta, joten ennen lähtöäni vilkaisin nopeasti puiston nettisivuja ja paljastui, että puisto on eräänlainen lintu- ja kasvipuisto. Todellisuus oli kuitenkin aivan toista. No kukkia sielä kyllä oli mutta linnuista ei ollut tietoakaan ja sisäänpäästäkseen piti maksaa ( onneksi hyväksyivät kiinan aikaisen opiskelukorttini niin pääsin puoleen hintaan). Odotuksien kariutuminen ja huima kosteusprosentti nihkeyttivät kuvaamista *räps* *räps* "njäääh".

 Ja huvittavintahan asiassa oli että heti tultuamme puistosta pois näimme enemmän lintuja kun itse puistossa.   














tiistai 16. huhtikuuta 2013

Vaellus = ulkona kävelemistä

Länsimaalaisten ja Hong Kongilaisten tapa määritellä 
vaeltaminen tuntuu olevan täysin erilaisia, sillä yleensä 
ns. vaellusreitit ovat asfaltoituja reittejä, 
mikä tuntuu kuin kävelisit puistossa, Sinun ei myöskään 
tarvitse kantaa mitään mukana sillä matkan varrella 
löytyy kioskeja, jopa MC Donaldseja. Myös vessoja löytyy 
melkein kilsan välein. Huvittavinta on, että näillä 
yhteensuuntaan menevillä reiteillä on noin 30 metrin 
välein opastauluja , jottet vaan pääsisi eksymään. Mutta hiukan tutkimalla 
kyllä löytyy reittejä joita melkein voi luokitella vaellusreiteiksi,
 ja eihän siinä mihinkään pääse että maisemat ovat 
upeita ( mitä nyt lentokoneet pörräävät kaikkialla) 
ja kunto kyll nousee, sillä Hong Kongissa mikään ei ole tasaista

Lantau Peak, komein vaellus.
Harmi vain kun edellisenä päivänä kävin kung fu tunnilla
niin jalat olivat valmiiksi aika puhki

Tätä ei Suomessa näy 

Hong Kongin toiseksi korkein vuori

Clean water Bay,itse kun käyn melkein
joka viikonloppu 
vaeltamassa niin alan pikkuhiljaa tottua
mäkiin, mutta kaverit jotka olivat
ensimmäistä kertaa alkoivat hyytyä
puolessa välissä 


Tämä on erittäin tyypillistä Hong Kongissa,
onko tämä sitten vaeltamista ?


Ja rappusia riittää


Ja näin yleensä loppupuoli "vaelluksesta"


Jos vaikka väsy tulee kesken vaelluksen


Needle Hill, Tämä oli ensimmäinen vaellus,
jossa oikeasti jalat melkein ottivat lopputilin


Rantoja kyllä riittää, harmi vain, että aina unohdan
uimapuvun kotiin

Paikalliset kutsuvat Peakin
reittiä vaellusreitiksi,
omasta mielestä se oli kyll
vain kadulla kävelemistä,
mutta maisemista en kyllä valita